Lokalisaatiota

Noniin, nyt jaksan neljäntenä vapaapäivänä taas vähän kirjoitella. Täällä oli varsin mukavasti siis helatorstain jälkeinen perjantai myös vapaata, ainakin Radboudissa siis, joten ehdin vähän paremmin sopeutua meininkiin.

Aikaisemmin laitoin kuvan huoneeni ikkunasta aamuauringossa. Muutenkin oon nyt tykästynyt tähän kämppään. Alkushokin jälkeen tajusin, et täähän on vallan kätevää ja tyypit mukavia. Tiistai-iltana kämppis-vuokranantajani Sebastian palasi matkaltaan ja torstai-iltana hänen vaimonsa Rosa saapui tänne myös. Elämäntarinoiden perusteella Sebastian on noin 20 vuotta vanhempi, mutta tosi mukava ja rento tyyppi. Jossain vaiheessa tuli puheeksi talonvaltaustaustat ja muut yhteiset intressit. Pikkuhiljaa on tullut puhetta myös asumisen yhteisöllisyydestä; keittiöstä saa syödä mitä haluaa, apua ja neuvoja voi pyytää ja aikaa halutaan viettää yhdessä. Toistaiseksi olen osallistunut yhdelle parsa-illalliselle ja tänään aamulla sain kehotuksen liittyä seuraan ja yrittää alkaa tykätä Game of Thronesista vielä tässä jokailtaisen maratonrupeaman alkuvaiheessa.

Auringon viimeisistä säteistä voi nauttia vielä riippumatosta käsin. Kuvan tosin otin aamulla.

Yksinasumiseen tykästyneenä olen kuitenkin viettänyt suurimman osan ajastani omassa rauhassani. Olen todennut ruokailuhuoneen riippumaton olevan hyvä paikka lukemiseen, katto taas on mitä oivallisin auringonpalvontaan.

Auringosta osataan onneksi ottaa myös hyöty irti. Noi paneelit tosin on naapurin puolella.

Nijmegeniin kaupunkina en ole niin kovasti tykästynyt. Asukkaiden puolesta tän pitäisi olla mulle tarpeeksi suuri, mutta jostain syystä ei silti sytytä. Olen yrittänyt käydä läpi kaikki puistot, jotka on kyllä ihan jees, mut ei mitään Turun Vartiovuoren kaltaista. Lisäksi täällä ei varmaan koko kaupungissa ole käytetty yhtään suoraa kulmaa kaavoituksessa. Olen nyt yrittänyt tehdä kovasti töitä sen eteen, että painaisin mieleen maamerkkejä joiden perusteella suunnistaa kotiin. Rooman tavoin kaikki tiet vievät keskustaan, mutta sieltä pois pääseminen onkin monimutkaisempaa. En tiedä onko täällä haluttu kopioida Amsterdamin kanaalien puolipyöreitä muotoja, mutta joka tapauksessa täälläkin keskustan pari suoraa katua kehystää eri pituisten ja muotoisten kaarien kehä. Keskusta ei ole ihan niin elävä kuin olisin toivonut, ja pettymyksekseni parin pääkadun jälkeen koittaa totaalinen tyhjyys. Ei tainnut olla edes yhtään kasvia tai kuljeskelevaa kissaa korttelin päässä ostoskadusta.

Keskustassa oli lauantain toripäivän ja Giro-pyöräkilpailun lisäksi patsas, jossa kilppari kurkistaa alas.

Paikallinen Aurajoki, Waal, ei ilmeisesti myöskään ole mikään turistikohde. Toki se on kooltaan ihan valtava, mutta sen varrella ei sitten olekaan yhtään mitään. Valtavat tankkerit seilaavat edestakaisin, pudotus kadun reunasta alas on useita metrejä ilman minkäänlaisia kaiteita ja penkkejä taisi keskustaa sivuavalla osalla olla pari. Mutta ainakin täällä on vehreää. Kaikkialla on puita ja pensaita, hautausmaat on jostain syystä erityisen houkuttelevia ja osa kirsikkapuista jaksaa vielä kukkia.

Harkitsin terälehtikasaan sukeltamista, mut en sit tehnyt niin kuitenkaan.

Waal ja vastaranta.