Taas mennään!

Terve!

Tässä sitä taas ollaan, poissa Suomesta. Olen itseasiassa ollut poissa jo viikon, mutta koska annoin itseni ties kuinka pitkästä aikaa lomailla hyvällä omallatunnolla, aloitetaan tämä tarina vasta täältä periltä. Niille teistä ketkä ei vielä tiedä, olen siis tälläkin kertaa vaihto-opiskelemassa, tai harjoittelussa jos tarkkoja ollaan. Näyttämönä toimii Nijmegen Alankomaiden itäosassa, Saksaan on kuulemma noin 10 minuutin automatka. Itse harjoittelu tapahtuu Radboud Universityssä, jossa työskentelen viittomakielen tutkijaryhmässä Connie de Vosin ohjauksessa. Käytännössä olen nyt kaksi päivää näprännyt ELAN-ohjelman kanssa tarkastaen balilaisen kylän viittomakielestä Kata Kolokista kerätyn korpuksen annotointeja. Niille ketkä eivät ymmärtäneet edellisestä lauseesta mitään, voin selittää enemmän lisää :)

Puitteet harjoittelulle ja elämiselle on varsin mukavat. Radboudista sain kahdeksannen kerroksen viittomakielikeskuksesta oman työhuoneen, jonka ikkuna tosin on pohjoiseen ja näkymä on vähän tylsän betonilaatikkomainen. Sain heti alkajaisiksi lahjaksi kahvimukin jota koristavat alankomaalaisen viittomakielen NGT:n sormiaakkoset, Connien väitöskirjan ja tiedon toimiston ilmaisesta kahvista :D ELANin kanssa näprääminen on ihan hemmetin tylsää, mutta ainakin työkaverit on mukavia ja kaikki tauot pyritään pitämään sosiaalisesti kaikki yhdessä.

Onko mitään kivempaa kuin nähdä oman duunipaikkansa valtava toimistokolossi odottamassa tien päässä melkein puolen matkan ajan?

Muki on varmasti just niin tyylikäs kuin odotittekin.

Minun työhuoneeni maisemat kalpenevat Connien kulmatoimiston metsänäköalalle.

Yliopiston ulkopuolella asun Nijmegen Oostissa kivassa asunnossa Connien kollegan Sebastianin kanssa. En kyllä oikeastaan ole edes tavannut Sebastiania vielä, sillä tämä sattui olemaan työmatkalla ja saapuu vasta tänä iltana. Kämppä on valtava ja mukava, ensimmäinen kylpy on jo otettu mutta ruokailuhuoneen riippumatto odottaa vielä testaamista. Näkymät on niin söpöt että välillä meinaa tulla oksennus, mutta kerran viikossa käyvä siivooja Ama varmaan siivoaisi myös sen.

Tältä näyttää aamuaurinko minun makuuhuoneen ikkunasta.

Kaikki ei kuitenkaan ole täälläkään pelkkää luksusta ja ihanaa auvoa. En ole vielä löytänyt tarpeeksi vahvaa kahvia, alan jo harkita kahvinjuonnin vähentämistä mahahaavan pelossa. Missään ei tunnu käyvän kortti maksuvälineenä, vaan käteistä kovasti kaipaillaan. Eilen lähdin suoraan harjoittelun jälkeen käymään keskustassa ja huomasin tämän keskikokoisen kaupungin menevän kiinni jo viideltä. Ajattelin jatkossa mennä yliopistolle jonkin verran aikaisemmin kuin kymmeneltä, jolloin suurin osa saapuu, jotta ehtisin mielettömiä pyöräteitä pitkin kruisailla keskustaan ajoissa.

Kaupasta sai vegaanista kanaa.

Olen Amsterdaminloman ja Nijmegeniin sopeutumisen vuoksi aika pahasti jäljessä omasta tehtävien asioiden aikataulustani, joten lopetten tämän ensimmäisen postauksen nyt tähän ja palaan asiaan paremmalla ajalla.

Puspus,
Marko